Taroko National Park

Menemistä ja tekemistä on riittänyt edelleen paljon, joten kirjoitan vasta nyt edellisviikonlopun (16.-18.9.) reissusta. Vierailimme Tarokon luonnonpuistossa (Taroko Wikipediassa), jonka Lonely Planet mainitsee Taiwanin ykköskohteeksi. Taroko sijaitsee Taiwanin koillisrannikolla noin 3 tunnin junamatkan päässä Taipeista. Karttaorientoituneen Juhon pyynnöstä tässä linkki, josta voi tarkistaa sijainnin kartalla. :)

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna. Hyppäsimme junaan, jolla matkasimme Hualien-nimiseen kaupunkiin, jonka PITI olla Tarokon lähellä. Valitettavasti matkaoppaamme (eräs opiskelijatoverini) ei ollut huomannut tarkistaa, miten Hualienista pääsee Tarokoon ja Tien-Hsiang (kirjoitetaan myös Tiansiang) -nimiseen pikkukylään, missä meidän oli tarkoitus yöpyä. Kun saavuimme Hualieniin saimme selville, että päivän viimeinen (ainoa?) bussi oli jo mennyt. Vaihtoehtoja pohdittuamme totesimme, että taksi oli ainoa keino päästä majapaikkaamme. Väänsimme aika kauan taksikuskin kanssa hinnasta, ja lopulta erään taiwanilaisen pariskunnan avulla saimme sovittua taksikuskin kanssa, että hän esittelee meille päänähtävyydet Tarokossa samalla kun ajelemme hostellia kohti. Tämä osoittautua oletettua paremmaksi vaihtoehdoksi, sillä päänähtävyydet todella olivat kaikki matkan varrella. Tässä muutamia kuvia:

Hualienin juna-asemalla toivotetaan matkailijat tervetulleiksi.

Matkailijajoukko 100 leijonan sillalla. Vasemmalla puolalainen Kate, sitten minä, itävaltalaiset Manuel ja Michaela, saksalainen Ramona ja puolalainen Aneta. Sillalla on 100 leijonapatsasta, jotka ovat kaikki erilaisia.

Eternal Spring Shrine. Olettaisin että yksi kuvatuimmista paikoista tuolla alueella.

Rukoiluhetki.

Maisemaa illan hämärtyessä.

Maisemaa.

Nähtävyyksien katselun jälkeen pääsimme vihdoin hostellille, joka oli Lonely Planetissakin mainittu Catholic Hostel. Meitä oli tulossa lisää matkailijoita lauantaina, joten meille oli varattu yksi iso huone täynnä sänkyjä. Huone ei ollut kauhein minkä olen nähnyt, mutta pääsee kyllä kärkikolmikkoon. Pikkuötököitä, liskoja ja hämähäkkejä. Yyh. Sängyt olivat rumia rautahäkkyröitä kovilla patjoilla. Vessat olivat pääosin suhteellisen siistit, mutta oli sielläkin jokunen hämähäkki. Suihkuhuone - no sanotaan niin, että päätimme olla käymättä suihkussa siellä. Jossain oli kuitenkinkin pakko peseytyä. Onneksi olimme kuulleet muutamalta vaihtarilta, että läheisen (todella kalliin) hotellin katolla oli uima-allas ja 3 poreammetta, joita pääsi käyttämään 250 dollarilla, eli noin 6 eurolla. Paikka oli todellakin hintansa arvoinen! Vietimme muutaman tunnin uima-altaassa ja poreammeissa tähtiä tuijotellen. Suihkun jälkeen siirryimme nautiskelemaan drinkit kattoterassin pehmeillä sohvilla.

Tuolit lepäilyyn.

Hotellin sisäpihalla järjestetty alkuperäiskansan tanssinäytös.

Uima-allas.

Lauantaina kävimme vuokraamassa skootterit, sillä ilman niitä alueella oli melkeinpä mahdoton liikkua. Olin kokeillut skootterilla ajoa viimeksi noin 10 vuotta sitten ja silloinkin ajoin vain 20 metrin matkan. Nopean ohjeistuksen jälkeen lähdimme ajamaan ja lyhyen matkan jälkeen otin jo matkustajan kyytiin. Meno ei ollut alkuun kaikkein vakainta, mutta opin nopeasti. Kapeilla vuoristoteillä oli tosin pakko oppia nopeasti jos ei halunnut jäädä ohittelevien autojen alle tai pudota kymmeniä metrejä alas laaksoon...

Meidän oli tarkoitus tehdä monen tunnin patikointilenkki, mutta emme onnistuneet löytämään patikointireitin alkua (joka oli hyvin piilotettu), joten päädyimme ajelemaan yhä ylemmäs vuorta pitkin. Täytyy tunnustaa, että itseasiassa nautin ajamisesta ja mahtavista maisemista enemmän kuin pölyisillä poluilla patikoinnista.

Sunnuntaina suuntasimme saksalaisen Ramonan kanssa kokeilemaan river tracingia, jonka voisi vapaasti suomentaa joen seuraamiseksi. Kukaan muu reissuporukastamme ei halunnut lähteä mukaan, joten saimme nauttia oppaan ja tulkin seurasta kaksin. Opas ja tulkki noutivat meidät Hualienin juna-asemalta aamupäivällä ja veivät meidät vuoristoon joen varteen. Puimme märkäpuvun, kengät, kypärän, hanskat ja - nyt en muista sitten millään suomenkielistä sanaa - no sellaisen uima/kelluntaliivin päällemme ja kahlasimme jokeen. Opas halusi varmistaa kellunta- ja uimataitomme, ja todettuaan, että todella hallitsimme molemmat taidot hyvin, hän alkoi johdattaa meitä kohti joen yläjuoksua. Pitkän aikaa kahlattuamme, kiipeiltyämme ja uituamme pääsimme vihdoin reitin korkeimpaan kohtaan. Tai siis siihen kohtaan, jossa turistiryhmät yleensä kääntyvät takaisin. Vähän matkan päässä joen yläjuoksulla näkyi noin 4 metrin korkuinen muurintapainen rakennelma ja pyysimme Monan kanssa oppaalta nätisti, josko saisimme hyppiä sieltä alas. Hetken harkittuaan opas suostui villien eurooppalaistyttöjen pyyntöön ja pääsimme hyppimään ja uimaan alueelle, jossa turistit eivät yleensä käy. Oli huippuhauskaa :)

Poseeraus oppaan kanssa.

Suihku.

Tykkäsin.

Reissu oli kokonaisuudessaan mukava, mutta alueella oli ihan liikaa vaihtareita meidän koulustamme. Hauskinta olikin sunnuntain river tracing, kun saimme liikkua todella pienellä porukalla.

Viime viikonlopun vietin kauniilla Penghun saarella, siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa!