Sataa, sataa ropisee...

Mun jalat on koko ajan märät. Sateenvarjo on jo hajonnut kovassa käytössä. Vaatteita ei voi enää kuivata parvekkeella. Kaikkien kauppojen ja ravintoloiden ulkopuolelle on ilmestynyt telineet sateenvarjoja varten. Talven sateet ovat siis alkanut.

Puolalainen vaihtari, joka on oleskellut Taipeissa jo pitempään, kertoi että viime vuoden lokakuussa satoi vettä 3 viikkoa putkeen. Lisäksi paikalliset ovat vakuutelleet, että kyllä, Taipeissa sataa vettä koko talven ajan. Lämpötila täällä pohjoisessa laskee alimmillaan noin +7 celciukseen, eli lunta ei sada missään vaiheessa. Saaren eteläosassa pitäisi olla lämpimämpää ja kuivempaa talvella, joten taidan viettää jokusen viikonlopun siellä.

Reissuista puheen ollen, vietin edellisviikonlopun (23.-26.9.) Penghun saarella. Tai oikeastaan saarilla. Pääsaareen lasketaan kuuluvaksi neljä saarta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa siltojen avulla. Yhteensä saaria on melkein sata, joista suurin osa on hyvin pieniä ja asumattomia. Penghu sijaitsee Taiwanin länsipuolella, ja siellä on paljon armeijan tukikohtia johtuen sijainnista Kiinan ja Taiwanin välillä...

 

Lähdimme matkaan aikaisin perjantaiaamusta. Niin aikaisin, että jouduimme menemään lentokentälle taksilla, koska metro ei vielä kulkenut. Ja niin aikaisin, etten ollut ehtinyt nukkua yhtään skypeteltyäni Juhon kanssa melko myöhään. Päätimme mennä lentokentälle ihan vain varmuuden vuoksi ajoissa, vaikka "eihän koskaan ikinä mitään satu". Siinä vaiheessa kun pääsimme tyttöjen kanssa lentoyhtiön check-in -tiskille saimme selville, että meillä oli lennot ostettuna Hualieniin. Eli kaupunkiin, jossa olimme olleet edellisenä viikonloppuna. Eli siis ihan täysin väärään paikkaan. Syy ei ollut meissä, sillä olimme käyneet viikkoa aikaisemmin ostamassa liput lentokentältä, jotta saisimme varmasti oikeat liput oikeaan aikaan. Taiwanilaisiin lentokenttävirkailijoihin ei siis kannata luottaa. Aikamme ihmeteltyämme, maaniteltuamme, kirottuamme ja uhkailtuamme saimme viimeiset paikat Penghulle lentävästä koneesta ja pääsimme koneeseen sisälle 5 minuuttia ennen lähtöä.

Vajaan tunnin lennon jälkeen saavuimme perille. Guesthousen työntekijä nouti meidät kentältä ja matkalla guesthouseen vuokrasimme skootterit koko viikonlopuksi. Nopean bikinienvaihdon jälkeen suuntasimme läheiselle rannalle nauttimaan auringonpaisteesta. Rannalla ei ollut ketään muuta, joten tämä ihanuus oli yksin meidän:

Aurinko porotti todella kuumasti, joten torkkujen ja muutaman uimareissun jälkeen päätimme lähteä ajelemaan ympäriinsä:

Temppeliposeeraus.

Keskimmäisessä varoituskuvassa on hai...

Rauhoittumishetki

Guesthouse, jossa majoituimme oli oikein mukava paikka (Whale Guesthouse). Me viisi tyttöä nukuimme ikäänkuin siskonpedissä vierekkäin, toimi hyvin. Meidän lisäksemme guesthousessa majoittui joukko taiwanilaisia, jotka olivat kotoisin Kaohsiung -nimisestä kaupungista Taiwanin eteläosassa. Lauantaiaamuna meitä odotti mukava yllätys kun heräsimme: Huoneen hintaan kuuluvan aamupalan (leipä ja kahvi) lisäksi taiwanilaiset olivat tuoneet meille kalakeittoa, joka on tyypillinen aamupala Penghulla. Kalakeitto oli oikein hyvää kunhan pääsi yli siitä tunteesta, että kalat tuijottavat...

Soppa

Päätimme käyttää lauantain pääsaarien kiertämiseen skoottereilla. Asustimme melkeinpä toisessa päässä tietä, joten päätimme ajaa toiseen kärkeen katsomaan mitä sieltä löytyisi. Matkan varrella pysähdyimme mm. akvaarion pihalla; ison sillan vieressä jossa kaikki muutkin turistit pysähtyivät ottamaan kuvia ja syömään paikallista jätskiä; valasta muistuttavan luolan luona; kilpikonnatemppelissä, jonka kellarikerroksessa uiskenteli eläviä kilpikonnia ja jonka seinät olivat korallia. Matkan päätepysäkki oli majakka, joka oli melkoinen pettymys monen tunnin matkaamisen jälkeen. Ensinnäkin majakka oli todella matala. Toisekseen majakan luokse ei päässyt, vaan sitä oli katseltava aidan takaa. Kolmanneksi majakalle päästäkseen oli kuljettava sotilastukikohdan vierestä - ja kuvaaminen oli tottakai kielletty. Kenen valopään idea on naamioida sotilastukikohta mahdollisimman huomaamattomaksi ilmasta käsin, ja sen jälkeen pystyttää 10 metrin päähän majakka? En tajua.

Hyppyhetki. Vasemmalla puolalainen Kate, sen jälkeen saksalainen Ramona, meksikolainen Emmaida, minä ja ranskalainen Adelaide.

Maisemien tähyilyä.

"Mutta kun mä haluan päästä tuonne..."

Sunnuntaipäivän käytimme snorklailuun ja saaren ainoassa kaupungissa, Makungissa, oleskeluun. Snorklaus oli ihan jees, mutta emme nähneet mitään sen erikoisempia fisuja. Hienointa oli uiskennella keskellä satojen (vai tuhansien?) pikkukalojen parvea. Kun liikkui mahdollisimman hitaasti, kalat eivät pelästyneet, vaan parveilivat ympärillä.

Snorklausohjeet.

Snorklauksen jälkeen hengailimme Makungin keskustassa ja törmäsimme paikalliseen mieheen, joka oli liikkeellä nelivuotiaan tyttärensä kanssa. Kysyimme heiltä ainoastaan reittiohjeita, mutta he tulivat skootterillaan näyttämään meille tietä haluamaamme paikkaan. Sen jälkeen he näyttivät meille paikkoja, joihin emme olisi osanneet länsimaalaisina turisteina itseksemme mennä. Kiertoajelun jälkeen meidät kutsuttiin vielä kahvilaan viettämään aikaa heidän kanssaan. Kahviteltuamme isän ja tyttären piti lähteä kotiin perheen äidin luo, vaikka tyttö olisi jäänyt mieluummin leikkimään meidän kanssamme. Toivotettuamme hyvät jatkot isä ja tytär suuntasivat kotiin ja me jäimme vielä keskustaan hengailemaan.

Mitäs me tytöt.

Sunnuntai-iltana poikkesimme eräässä hieman paremmassa ravintolassa, jonka omistajaan törmäsimme aikaisemmin päivällä. Taiwanilainen omistaja oli aiemmin opiskellut Itävallassa, joten hän osasi puhua saksaa. Saksalainen kaverini Ramona jutteli jonkin aikaa miehen kanssa ja keskustelun päätteeksi meidät kutsuttiin ravintolaan syömään. Söimme siis todella hyvää ruokaa ja ilmeisesti edullisemmin kuin ravintolan vieraat yleensä. Ruokailun päätteeksi otimme monia yhteiskuvia ja henkilökunta lupasi laittaa yhteiskuvamme seinälle. Laittavat tai eivät, ilta oli joka tapauksessa oikein mukava.

Viikonloppureissumme oli siis oikein onnistunut. Siihen vaikutti hyvä sää (no, suurimman osan ajasta oli hyvä sää), huippuhauska matkaseura, hiekkarannat, kauniit maisemat ja ennenkaikkea paikallisten ihmisten ystävällisyys ja auttamishalu ilman toiveita rahasta/vastapalveluksesta. Jos koskaan satutte olemaan tällä suunnalla, poiketkaa ihmeessä Penghulla!